Ajankohtaista

21.03.2016

Rajojen rikkomista ja tekemällä oppimista - Sinikka Koivumäki 50 vuotta

  • 0

Täytän 50 vuotta maaliskuun lopussa. Huikea saavutus! Sen verran pyöreiden täyttäminen hämmentää, että otin hieman lisäaikaa juhlien järjestämiseen ja lähden syntymäpäiväksi lämpimään. Mutta jotakin halusin sanoa ennen karkuun lähtöä ja niinpä aloin pohtia, miten minusta tuli minä ja mitä haluan vielä saavuttaa erityisesti työelämän näkökulmasta.

Pate on perheemme kolmas collie. Viihdymme molemmat lakeusmaisemissa, Patella on tilaa juosta ja minulla tilaa päästää ajatukset lentoon.

Olin hyvä koulussa. Äiti aina kannusti ja oli ylpeä tyttärestään, olinhan suvun ensimmäinen ylioppilas. Mummu oli sitä mieltä, että minun pitäisi opiskella lääkäriksi. Ei, pelkkä veren näkeminenkin jo pyörryttää - niinpä lähdin lukemaan elintarviketieteitä Helsingin yliopistoon. Sinne kun sai lisäpisteitä leipomossa työskentelystä. Ja kun silloinen esimieheni Anttilan tavaratalon rakennustyömaalla meni vielä lausumaan, että jos hän saisi valita uudestaan, hän lähtisi maatalous-metsätieteelliseen. Se oli sitten siinä.

Opiskeluaikana työkokemusta kertyi leipomo- ja rakennusalan lisäksi teurastamosta ja elintarvikkeiden tuotekehityksestä. Maisteriksi valmistumisen jälkeen silloinen Makes, nykyinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tarjosi moninaisia tehtäviä kolmen lapsen syntymien lomassa. Yksi parhaimpia oppeja Makesin aikana oli kansainvälinen Adapt-hanke, jossa sain tehdä töitä kokeneen projektipäällikön rinnalla. Jouduin tilanteisiin, joissa osaaminen ei aina riittänyt, mutta rohkeutta oli tarpeeksi. Ammatillinen osaaminen kasvoi harppauksin aivan uskomattoman esimiehen ansiosta. 

Kolmannen lapsen syntymän jälkeen piti keksiä jotakin sellaista, että saisin kontakteja kodin ulkopuolelle. Olin kyläseuramme puheenjohtaja ja ryhdyin oman kylän Leader-hankkeen vapaaehtoiseksi johtajaksi. Elettiin ensimmäisen Leader-ohjelmakauden loppua ja silloinen toiminnanjohtaja Nina Harjunpää siirtyi TE-keskukseen töihin. Tulin valituksi hänen seuraajakseen vuonna 2001 ja toiminnanjohtajan tehtävissä olen viihtynyt siitä lähtien, jo yli 14 vuotta. 

Liiverissä olen saanut toteuttaa itseäni ja kehittää aluetta yhdessä asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Työn jälki on konkreettista ja innostavaa. Ja mikä parasta, olen jälleen saanut esimiehet, jotka ovat tukeneet ja innostaneet rajojen rikkomiseen ja innovatiivisuuteen. Ja arvostaneet, mikä ei tämän päivän työelämässä ole itsestään selvyys. Kaiken takana on myös aviomies, joka on kannustanut elämän eri käänteissä.

Aikaisemmin lasten harrastukset ja erityisesti taitoluistelu vei leijonan osan vapaa-ajastani. Viidenkympin kynnyksellä on lapset jo isoja ja omaa aikaa on enemmän. Jotakin uutta pitäisi taas keksiä. Kansainvälisyys on alkanut kiinnostaa. Olen ajatellut, ettei se ole minun juttuni, kun kielitaito ei ole aivan excellent. Mutta juju taitaakin olla juuri siinä. Se kiehtoo, mitä en aivan vielä osaa.  

Olen ollut onnekas saadessani työurani aikana työskennellä aivan huikeiden työkavereiden ja esimiesten kanssa. Heiltä saamaani oppia olen pyrkinyt hyödyntämään omassa työssäni. Uskon tekemälläoppimiseen ja siitähän paikallisessa kehittämistyössäkin on parhaimmillaan kyse. Kokeillaan rohkeasti jotakin uutta ja opitaan siitä!

Merkkipäiväni kunniaksi voit tukea nuorten omatoimisuutta ja innovatiivisuutta lahjoittamalla haluamasi summan Seinäjoen Seudun Kehittämisyhdistys Liiveri ry:n tilille FI86 5071 0020 0189 10, viestikenttään merkki Sinikka50.  Varat ohjataan nuorten, 13 - 25 -vuotiaiden pieniin Nuoriso-Leader -projekteihin.

Paten nimi tulee rakkaan kesäpaikkamme, Mustajärven mukaan.

Kommentit

Kommentoi

Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje